Minä olen tiellä.
Minä olen turha.
Minä istun yksin nurkassa.
Kuuntelen kun muut elävät elämäänsä.
Elämät kohisevat korvissani.
Omani askeleet kaikuvat pääni sisällä.
Mutta minä en ole sen mukana.
Jos avaan suuni
Ne katsovat pahasti.
Niille olen kummajainen.
Miltä tuntuu olla korkea-arvoisempi kuin muut?
En tiedä, ei ole kokemusta.
Ai raahasit itsesi kouluun?
Oliko muka ikävä?
Vastaus on, että ei ollut.
Eilen illalla mä en jaksanut.
Mä en tiedä.
Miten tää kipu häviää?
Se ei katoa, vaikka hukutan sen kyyneliin.
Ei, vaikka juoksen niin nopeasti kuin pystyn.
Se ei luovuta vaikka mä yritän väsyttää sen.
Ehkä mä sitten luovutan.
Ja mä kirjoitan mun ranteisiin kauniita sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti