Mua ahdistaa.
Ahdistaa niin paljon.
Niin paljon etten sanotuksi saa.
Niin paljon että raavin itseäni.
Kun terää ei nyt ollut saatavilla.
Ja pakko oli itseään satuttaa.
Palohaavoilla menee viiltoja kauemmin parantua.
Mä en sovi tänne.
Mä en sovi minnekään.
Mulla ei ole ketään.
Mä en ole kenellekään mitään.
Viikolla ne mut muistaa.
Viikonloppuna unohtaa.
Poissa silmistä, poissa mielestä.
Mä tahdon pois.
Pois tästä kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti