Ulkona on pimeää.
Mutta ne jotka katsovat ulos.
Ne eivät tiedä mitään.
Eivät pimeydestä.
Saati synkkyydestä.
Ne eivät näe minun pääni sisälle.
Minut valittiin koulussa Luciaksi.
Valon ja ilon tuojaksi.
Mikä vitsi.
Minussa ei ole pienintäkään ilon ripettä.
Ei valkeutta.
Minussa on vain mustuus.
Siihen hukkuu.
Se tukehduttaa.
Ulkona sataa.
Pisarat piiskaavat tuulilasia.
Mietin, että entä jos.
Entä jos pito katoaa?
Entä jos syöskyn metsään?
Minun ei tarvitse koskaan enää herätä.
Herään yhä uudelleen.
Mutta uni ei pääty.
Eikä se ole päiväuni.
Se on painajainen pimeimmässä yössä.
Enkä minä pääse sitä karkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti