Kisoissa.
Mä juoksen.
Ne katsoo mua.
Ne arvoi mua.
Jokaista ylimääräistä grammaa mun kehossani.
Ne on kauniita.
Ne on laihoja.
Yht'äkkiä mä taas toivon, ettei mua olisikaan.
Huomenna pitäisi mennä rannalle.
En tunne niitä ihmisiä.
Mun kaverini raahaa mut mukaan puolipakolla.
Se kai luulee, että oon jotenkin allapäin.
Mutta rannalle meno.
Se vain pahentaa ahdistusta.
Ahdistus syö minut elävältä.
Tai ehkä ne ovat minun ajatukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti