Mulla on paha olo.
Oksettaa.
Väsyttää.
En vain pysty.
Olen nukkunut ehkä kahdeksan tuntia.
Yhteensä kahtena viime yönä.
Nukun katkonaisesti.
Herään painajaisiini kylmän hien peittämänä.
Pelkään nukahtaa uudelleen.
Katson kelloa, ja toivon.
Toivon olevani vielä pieni.
Tarpeeksi pieni käpertymään äidin kainaloon.
"Äiti, mä näin pahaa unta."
Olen liian vanha sellaiseen.
Mutta ajatukset päässäni eivät anna rauhaa.
Ne pyörivät ja pyörivät.
Ne tekevät minusta lopun.
En jaksa enää.
Aamuisin olen kuin zombie.
Harmaiden silmien alla tummat varjot.
Piilota piilota.
Varjot meikillä.
Surut hymyllä.
Voi, kuinka sairas maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti