Tänään mä kai olin.
Olin hetken onnellinen.
Sain maistaa sitä.
Enkä tiedä, haluanko lisää.
Kiellettyä onnea.
Onni ei vaadi liikoja.
Se vaatii yhden ihmisen istumaan viereeni.
Ottamaan kirjan kädestani.
Romaanin, jota teeskentelen lukevani.
Katsovan minua silmiin.
Sanovan muutaman sanan.
Onni vaatii vaivatonta keskustelua.
Ilman väkinäisiä aiheita.
Joista kumpikaan ei halua puhua.
Onni vaatii hiljaisuutta.
Tunnetta siitä, että toinen välittää.
Sitä minä kai tänään koin hetken verran.
Mutta kaikki loppui kuin silmänräpäyksessä.
Nyt onni on sirpaleina lattialla.
Ja minä olen syönyt tänään liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti