34. päivä

Koeviikko.

Se on kirosana.

Mä en vaan J A K S A.

Mä tahtoisin vaan nukkua.

Mutta mun on pakko opiskella.

Pakko vetää kymppi joka ainoasta kokeesta.

Pakko olla paras.

Koska mä en halua kuulla niitä sanoja.

Mä en halua nähdä niitä katseita.

Koulussa on uusi äikänopettaja.

Kirjaimellisesti itkin sen tunnilla.

Koska se ei ymmärrä.

Se on nuori, kaunis ja täydellinen.

Sen ei tarvitse ymmärtää.

Millaista onkaan elämä ilman pakkoajatuksia?

Mietin, millasta on olla onnellinen.

En muista.

Olen ollut kai surullinen niin kauan.

Tarpeeksi kauan unohtaakseni.

Väsynyt tarpeeksi kauan.

Etten jaksakaan enää hymyillä.