Mä en ole kirjoittanut.
Mulla ei ole ollut sanottavaa.
Mä en ole tuntenut mitään.
Mä en uskalla.
Se on kuitenkin väärin.
Olisipa taas kiva olla perheen kanssa koolla.
Laitan ruokaa ja syömme yhdessä.
Mutta kukaan ei puhu.
Kaikki ovat vihaisia.
Vihaiset varjot heijastuvat kasvoille.
Kyyneleet valuvat poskilleni.
Mutta ne eivät huomaa.
Niillä on liian kiire olla vihaisia.
Mä olen yrittänyt.
Mä kannan vaikka maailman painoa.
Jotta ihmiset olisivat onnellisia.
Mun ympärillä kun mä en ole.
Tahdon tehdä ne iloisiksi.
Mutta kun mä avaan suuni.
Sanat tulevat ulos vääntyneinä.
Ne ei ymmärrä.
Ne vihaa mua.
Ei se mitään.
Mäkin vihaan itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti