Mulla on paha mieli.
Odotan sitä päivää.
Kun koulussa purskahdan itkuun.
Kun musta silmämeikki tuhrii poskeni.
Sitä kai ne odottavat.
Että voivat käydä minun kimppuuni kuin hyeenat.
Koska silloin olen raato.
Ihmisraunio.
Voin istua kerhohuoneella tunteja.
Ja olla tuntematta.
Sulkea silmät ja toivoa.
Toivoa etten olisikaan.
Ainakaan täällä.
Kukaan muu ei istu yksin.
Ja ne kaikki ovat kiireisiä omissa kuplissaan.
Niin, etteivät ne huomaa särkynyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti