Mä istun paikallani.
Ne kävelee mun ohi.
Niiden katse kulkee pöydästä oveen.
Suoraan mun ohitseni.
Ne kai kävelis mun läpi.
Jos mä seisoisin niiden reitillä.
En enää tiedä, olenko minä.
Jos olen, mikä olen?
Olen kadonnut sielu.
Riidankylväjä.
Kun avaan suuni on katastrofi valmis.
Mitä ikinä teen.
Kukaan ei huomaa.
Kukaan ei kiitä.
Kukaan ei hymyile.
Kukaan ei halaa.
Kukaan ei välitä.
Ketään ei kiinnosta.
Mä en tuu enää oikeen toimeen muiden kanssa.
Mä en oo parempi vaan enemmän oikeessa.
Mä kuulen loukkaavuudet joita ei oo vielä lausuttu.
Oon jäänyt kiinni jollain lailla viime vuoden marraskuuhun.
Apulanta – Viime vuoden marraskuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti