Joku oli sanonut jotain.
Nyt ne on mun perässä.
Musta tuntuu että mua katsotaan.
Koko ajan.
Se on inhottavaa.
Nuorisotyönohjaaja.
Se oli puhunut kuraattorille.
Nyt pelkään.
Pelkään sen katsetta.
Pelkään mennä kouluun.
En tahdo puhua.
Tahdon puhua.
En tunne niitä.
Ne ei ymmärrä mua.
Ne on kuin ne muutkin.
En usko siihen.
Mä en enää tarvitse apua.
Mä hallitsen tän.
Ja silti mun ranteissa on punaisia suruviivoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti