Epätietoisuus.
Se hyökkää mun kimppuuni.
Jokaisena päivänä.
Jokaisena hetkenä.
Se kulke mukanani aina.
Mun on vaikea hyväksyä epäonnistumista.
Mutta mä en onnistu missään.
Tuntuu kuin seinätkin ilkkuisivat minulle.
Niilläkin on korvat.
Ne juoruaa mun selkäni takana.
Mä olen hukassa.
Ajatukseni ovat eksyttäneet minut.
Mun täytyisi saada ne ulos.
Mutta minne?
Mä en uskalla mennä kuraattorille.
Mä pelkään että se leimaa mut.
Enhän mä ole hullu?
Enhän?
Jos sulla on yhtään sellanen fiilis, että pystyisit menemään kuraattorille tms, niin kannattaa kokeilla. Ne on siellä auttamassa, eikä leimailemassa ihania ihmisiä hulluksi. Sä saat kyllä tukea, oot ihana <3
VastaaPoista<3 itse olet ihana
Poista