Tänään oli kai hyvä päivä.
Söin mahdollisimman vähän.
Kävin autokoulussa.
Ja lenkillä.
Nyt olo on kai kuin keijulla.
Painoton, olematon.
Sitten joku tulee ja nyppii siivet pois mun selästä.
Mun veljellä menee huonosti.
Se on hiljainen kuin varjo.
Ja laiha kuin luuranko.
Ja nyt ne keksi, että sillä on paha olla.
Mulla on niille yllätys.
Mullakin on paha olla.
Mutta ei mua siitä ole kukaan paaponut.
Mun käsketään ottaa särkylääkettä.
Ja mä mietin.
Mietin, paljonko mun maksa kestää.
Koska se kipu, jota mä tunnen on mun pään sisällä.
Se on kuin terä, joka viiltelee mua sisältä päin.
Mutta haavat ei vuodakaan verta.
Mun opettaja joskus sanoi, ettei satu jos ei tule verta.
Se oli väärässä.
Mutta opettajat ei ole koskaan ymmärtäneet mua.
Mua pelottaa olla kotona.
Niin mun velikin oli sanonut.
Koska kaikki, mitä teet, on väärin.
Niin se on aina ollut.
Ja kun koskaan ei saa kiitosta, ei ennen pitkää näe syytä yrittää.
Mä en nää sitä enää.
Sometimes quiet is violent
I find it hard to hide it
My pride is no longer inside
It's on my sleeve
My skin will scream
Reminding me of
Who I killed inside my dream
I hate this car that I'm driving
There's no hiding for me
I'm forced to deal with what I feel
There is no distraction to mask what is real
I could pull the steering wheel
21 pilots – Car radio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti