Tänään musta ei ollut mihinkään.
Kuljin kuin sumussa koko päivän.
Omaan kuoreeni sulkeutuneena.
Epätodellinen olo.
Tänään olen vain pudottanut ja hajottanut asioita.
Autokoulussa en osannut tehdä mitään.
Päässäni on liikaa ajatuksia.
Olen liian väsynyt.
Väsymys painaa jokaisessa jäsenessä.
Jokaisessa ajatuksessa.
Jokaisessa sumuisessa ajatuksessa.
Kuuntelen unen rajamailta, kuinka isä ja veli aloittavat jokailtaisen tappelunsa.
En jaksa edes itkeä.
Huomenna on koulua.
En jaksa sitäkään.
Jo valmiiksi olematon sosiaalisuuteni loistaa poissaolollaan.
Ja juuri sitä minä huomenna tarvitsen.
Uusi luokka.
Uusi ikäluokka.
Pienen paikkakunnan ennakkokäsityksiä.
Minusta varmasti liikkuu tarinoita.
Ne ovat nähneet arvet.
Äänet kuiskivat selän takana.
Kertovat kuinka olen lihonut.
Kuinka olen ruma.
Inhottava.
Ehkä minä ansaitsen olla yksin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti