Tyhjyys.
Se valtaa mielen.
Se tuntuu joka paikassa.
Joka solussa.
Mieli on kuin loputon pimeys.
Olen kolme päivää omistautunut täysin bändisoitolle.
Nyt se on ohi.
En tiedä, mitä teen nyt.
Ahdistaa.
En osaa päästää irti.
Pelkään jääväni yksin.
Muut jäsenet ovat niin hyviä ystäviä keskenään.
Minä en kuulu joukkoon.
Olen ainoa tyttö.
Olen ainoa soittotaidoton.
Olen ainoa ahdistunut.
Ainoa joka ei hymyile.
Ainoa surullinen.
Tulen kotiin ja jumppaan.
Olen syönyt taas ihan liikaa.
Koulun alku lähenee.
En tunne ketään uudelta luokaltani.
Valmiit porukat vain ylenkatsovat minua.
Minä en tahdo olla heidän armoillaan.
Muttei minulla ole vaihtoehtoja.
Vai onko?
Rikki revitty ja hajalla
viekää kaikki muut samalla
rakkaus ja viha, pelko ja tuska
pelkkää valkosta ja mustaa
eikä mikään tunnu samalta
menetys ja menetyksen pelko,
haavat on jo peittyneet
mut arvet kyllä kertoo
Gfm - Kyyneleet
Kiitos lukijaksi liittymisestä :)
VastaaPoistaPidän niin kovin tälläisistä kirjoitustyylistä ja sinä olet yksi joka myös taitaa sanojen monenmuotoisen käytön. Tunnen myös tekstin läpi sen olon kun on tyhjä. Kun mikään ei yhtäkkiä olekaan mitään. Vaikka olisit onnesi kukkuloilla... jos tyhjyys tulee niin sitä kyseenalaistaa kaiken. Olen testannut. Ilmeisesti olen oikeasti siis sairas tunnetasoltani.. olen alkanut pohtimaan tätä asiaa enemmän viime aikoina
Mutta aloinpas jaarittelemaan. Halusin vain tulla kiittämään. Ja halaamaan. On turhaa sanoa, että viimeinen vaihtoehto ei ole se oikea, sillä tiedän ettei niistä sanoista ole hyötyä. Sanon sen silti sinulle.
Kliseisesti; paljon voimia <3 usko pois, yksikin ei odotettu päivä voi muuttaa ihan kaiken. Ja tarkoitan sitä.<3
Kiitokset ja hali itsellesi <3
PoistaKommenttisi piristi päivääni – olen itse tunteiltani aika epävakaa tapaus ja siksi monet ihmiset ovat kyllästyneet seuraani. Koin, että vähän 'erilaisella' kirjoitustavalla saan paremmin kuvattua sitä, mitä pääni sisällä kulkee, vaikka se ehkä välillä ei olisikaan mitään järkevää :)