60. päivä

Torstaina on jouluaatto. Kaikki muut tuntuvat olevan täysin innoissaan, mutta minä en osaa sulautua joukkoon. Joulu ei ole minun muistoissani koskaan ollut iloinen. Aina on tapeltu, huudettu, riidelty tai itketty. Joka joulu asiat menevät saman kaavan mukaan, ovat aina menneet ja tulevat menemään tänäkin jouluna. Ja lopulta kaikilla on paha mieli.

Pelkkä ajatus joululahjojen hankkimisesta ahdisti. Tänään oli kuitenkin pakko käydä kaupungissa etsimässä jotakin. Joulu, joulu, joulu. Joululaulut raikuvat ja minun tekee mieli oksentaa. Kaikki ovat niin iloisia. Minä en.

Ulkomailla asuva ystäväni oksentaa niskaani pahaa oloaan viestien muodossa. Minä en jaksaisi kantaa hänenkin murheitaan. Mutta en voi sanoa sitä hänelle. Tiedän, miltä tuntuu olla ilman ketään, jolle puhua ja tuo tietoisuus pitää minut kuuntelemassa häntä päivästä toiseen. Koetan keksiä lohduttavia sanoja. Mutta miten voisin lohduttaa häntä kun en osaa lohduttaa edes itseäni?